Maailma on äärimmäisen kummallinen paikka. Ja ihminen siinä sivussa ihan samanmoisen ihmeellinen ja omituinen. Aina joskus sielun syövereistä kumpuaa sanoja, jotka pitää saada kirjoitettua ylös, silmien eteen tarkasteltavaksi, mielikuvia luomaan muillekin kuin itselleni. Naamakirjan puolella olen sanaillut ja tarinoita turinoinut jo siihen malliin, että taisivat "kyllästyä", koska kehoituksia siirtyä muuallekin jorinoimaan alkoi ilmaantua. Joten kiitos rakas ystävä esteettömyysajoilta, täällä sitä nyt sitten ollaan siipiä testailemassa! ;)

Elikkäs kuka ja mistä? Syy taisikin jo selvitä. Noin kolmikymppisenä (ikähän on vain numero..) keskisuomalaisena "eläintarhan" omistajana ja kahden lapsen äitinä ei tuolla sosiaalisessa maailmassa tule pyörittyä liiemmältä muuten kuin työn kautta. Eikä ystävienkään kanssa tule turinoitua niin tiuhaan kuin ehkä tarve vaatisi, joten kirjoittaminen on alkanut sujua. Tai sujua ja sujua, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta mä vaan yksinkertaisesti tykkään siitä. Eikä kirjoittamisen aiheet todellakaan pääse loppumaan sanavalmiita ja eläinrakkaita lapsia, sekä seitsemää äärimmäisen karvaista, mutta suloista kissaa seuraillessa. 

Luvassa siis hyvin säännöllisen epäsäännöllistä turhuuksien tuskastelua tai ajatukset herättäneestä hetkestä kilometrimitalla runoilua. Tavoitteena saada aikaiseksi edes yksi hymy tai ajatus. Herätys, ja pysähdys nauttimaan elämän ihmeellisistä hetkistä. :)

"Laiskanpulskea Ropsu Jättitassu uinahti kesken turkinpesun, ja valtasi Jennyn tyynynpielen. On siinä tuttu ja turvallinen tuoksu, kun harmittaa kotileijonaa rakkaan rapsuttajan koulussa juoksu.

Samaan aikaan Pyylevä Pontus Päänpuskija pilasi Miikkan käsialannäytteen, ja nyt se häntäänsä putsaa iloissaan, kun sai hetkeksi huomion varastaa. "Hei etkös jo heittäisi läksyt pois? Mun mukavampi sylissäs nukkua ois?" pyytää Pontus katseellaan anoen ja hellästi tassullaan koskettaen. "Ja maistuishan se pieni herkkukin, siit ilahtuis varmaan Ropsukin?"

Jo ymmärsi Miikka vihdoin vihjeen, ja kasasi koulukirjansa yhteen. Ja kun namipussukan suu rapsahtaa, paikalle kaksi pehmotassua tupsahtaa. Viikset väräjää, lipsuttaa kieli, polvea vasten nousee kissa ja sen malttamaton mieli. Kyllä nyt kelpaa maiskuttaa ja rouskuttaa! Katse sen kertoo, "Tän korvaan sulle. Onhan illalla kainalossas paikka vapaana mulle?" Mjauuu... "