Pitäisiköhän sitä pitkästä aikaa taas rustailla jotain? Ajatuksia riittäisi, vaan mistäs niistä kirjoittaisi? Ihan kaikki ei tietty sovi näin julkisesti kaikenmaaliman immeisten korville ja silmille, mut kyllähän nuita aiheita riittää muitakin. Sää ainakin, jos ei muuta.

Asta tuuletti aivoituksiaan muutama vuosi sitten. Piti kunnon valoshown, ja rymisti eteenpäin. Heräsin yöllä katon natinaan ja ulkoa kuuluvaan paukkeeseen. Autotallin ovi se lonksutti tuulen tuiverruksessa, ja pitihän se käydä laittamassa kiinni mitään pelkäämättä. Katselin vain maata kohti taipuvia puiden latvoja, ihmettelin päivänkirkasta yötaivasta ja pidin takista kiinni. Kunnes päivänvalo näytti Astan jalanjäljet. Juuriltaan irti lähteneitä koivuja postilaatikon vieressä, satavuotias kuusi linjojen päällä viimeisessä unessaan, puolivälistä poikki menneitä sähkötolppia, kaatuneiden puiden vuoksi läpipääsemättömiä teitä ja U-mutkalle taipunut bussipysäkki. Aivan kuin olisi kävellyt taistelutantereen keskellä. Hui..

Eino pyörähteli tanssiaan tänä syksynä. Taivutti pihakuusia valssiinsa, houkutteli oksia tuulen matkaan. Pyöritti maailmaa oman tahtinsa mukaan. Mutta ainakaan täällä ei onneksi ollut niin huonotuulinen kuin naispuoleinen serkkunsa. Vaikka irroittikin sen oven, jota Asta jo yritti. Ja tempoi pihakatoksen hurjaan lopputaivukseen. Sekä sai pihan rajalla olevan isoisän aikaisen näreen vaikeroimaan vanhuuttaan. Odottamaan lopullista lepoaan takan lämmössä.

Oskari hujahti täältä hieman ohi, mutta oli ovelampi kuin edeltäjänsä. Käytti pirulainen lunta ja jäätä erikoistehosteena, niinkuin ei tuulessa olisi ollut jo tarpeeksi! Ihminen on niin pieni ja avuton tuollaisen voiman edessä, sen osoitti seuraavan päivän lehdet otsikoillaan. Parasta olisi pysytellä kotona, mutta jos ei voi, niin... Pitää toivoa parasta, olla varovainen ja käyttää harkintaa. Pyytää enkeleitä matkalle, ja varmuuden vuoksi vielä Tapiota, Ilmaretta ja vaikka Ahtiakin. Tai vaikka Helinä-keijua ja Aladinin taikalamppua. Ei vara venettä kaada. Mutta onneksi tuolloin oli monilla niitä enkeleitä roppakaupalla kyydissään mukana.

Ihminen keksii kaikkia hienoja asioita, luo elämää helpottavia välineitä, osaa turvautua monelta vaaralta ja luo tulevaisuutta entistä paremmaksi. Mutta myös vaikeammaksi. Ja ei se ihminenkään ole aina niin fiksu. Nimetön ohi pyyhältävä tuuli sai yhden työpäiväni aivan sekaisin. Kaupasta meni sitten sähköt. Ihan ykskaks yllättäin. Ovet piti laittaa kiinni, kun ei kassa toiminut. Muutamalle sain myytyä ruokatarpeet vanhan (hyvän ja hitaan) tavan mukaan paperin, kynän ja käteisen rahan kanssa. Muutamalle muulle jouduin pitkään selittämään, että tuo kassa toimii sähköllä ja ei toimi nyt, kun ei vintilläkään pala valo. Ja seuravaaksi mietin pitäisiköhän keittää kahvia, kun on kerrankin kesken työpäivän siihen mahdollisuus. Niin siis mikä mahdollisuus, kun keitin toimii sähköllä...?

Toi tuulet mukanaan jotain mukavaakin. Lunta. Pimeys sai väistyä joulun alla, ainakin hetkeksi. Ehdin laittaa lasten kanssa lumilinnan aluille, ja sopivan kostea lumi muovautui hyvin myös lumiukoksi. Hieman vinoksi ja isomahaiseksi, mutta mitäpä sillä on väliä. Porkkananenä ja hiilisilmät, kaiverrettu suu, johon sai kynttilän. Ihanaa, joulu tulossa! Kunnes yhden yön suojakeli saapui ja kallisti ukkoa entisestään, vaivutti kumaraan ja sai sen kaatumaan. Voihan räkä.. Löböleijona oli tuolloin iloinen. Pelottava möhkäle seinän varrelta oli hävinnyt, ja tilalla oli lumikasa jonka keskeltä löytyi porkkana. Ihana, oranssin turkin -värinen, hieman pehmentynyt pötkyläporkkana. Siinä se Löbö istui keskellä lumiukon maallisia jäänteitä, huitoi tassuillaan porkkanaa, otti sen halaukseen ja heitti sitä taaksepäin napatakseen sen kiinni ilmasta valtaisan voltin voimalla. Katti oli selkeästi onnensa kukkuloilla tehtyään suuren löydön.

Niin. Onni on pieniä hetkiä kaiken kaaoksen ja maailman suuruuden keskellä. Joulun alla se on piparin tuoksua, kynttilänvaloa, viltin lämpöä ja joulun taian odotusta. Tunnelmallista joulunalusaikaa, ja eikä sitten auota niitä kalenterin kaikkia luukkuja kerralla! :)