Ostinpa sitten maton. Ja laitoin sen keittiönpöydän alle silläkin uhalla että lapset sotkevat sen alta aikayksikön ruokaillessaan. Melkein kymmeneen vuoteen siinä ei ole ollut mattoa, ja nyt on. Ihanaa! Voi istua pöydän ääressä ja varpailla tunnustella pehmeää maton kuosia, lämmittää jalkapohjia. Ja siittähän se itea sitten lähti.

Pöytä ei ole pöytä, jos siinä ei ole kynttilöitä. Pari kynttilää tarjottimelle, ja ikkunalle. Olohuonekin kaipaa hieman lämmintä valaistusta. Varokoot kissat itse viiksiään ja häntiään, nyt en välitä heistä. On ne selvinneet pahemmistakin tilanteista. Yksi on kiivennyt vaivihkaa takan piippuun, ja tupsahtanut sieltä nokisena alas kun puita sytytetty, ja savu lähtenyt kiemurtelemaan ylöspäin. Samainen onnen karttama yksilö ui öljylaarissa, kun joku oli huomaamatta potkaissut siitä kannen pois. Siinäpä mulle olikin hommaa kun pesin hiilenharmaata hienohelmaa suihkussa shampoolla ja uitin rypsioljymaidossa. (ettei siis iho kovin kärsisi kutinasta) Kynsisistä vastalauseista huolimatta. Eiköhän nuo karvakasat osaa vaistota ettei kannata nokkaansa sentään liekkiin tökätä.

Matot check, kynttilät check. Mitäs vielä? Valaistukselle pitäisi tehdä jotain.. Kipaisin sitten karttelemaani nimeltämainitsemattomaan kauppaan, ja ostin ledejä. 5 metrin pätkän verran. Oli niin kivat ja vähän erilaiset. Ja hetihän ne pitää asentaa paikalleen. Ei tässä huomisia jaksa odotella.

Ohjekirja luettu ja valojen paikkaa suunniteltu. Kaksi mahdollista tilaa, johon koko pätkän saisi mahtumaan, mittasin ihan ite. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin paikkaan B. Ja eikun asentamaan valoja. Sähköasennukset valmistuivat yllättävän nopeasti verrattuna siitä kertovaan tekstiin ohjekirjassa. Mussa on ihan selkeästi sähkömiehen vikaa, ottaen huomioon, että liitin johdot toisiinsa ja ruuvasin muuntajan seinään.

Tärkeimmät siis tehty valojen toimimiseksi. Sitten pitäisi vain saada valonauha pysymään seinässä kiinnikin. Enkä oikein usko, että se kaksipuoleinen teippi, mikä nauhan takana, hoitaa hommaa ihan kunnolla.. Mut kokeillaan. Olihan mukana sellainen metallinipsukiinnitysmenetelmäkin, mut en kyllä nyt rupea leikkimään vasaranikkaria, sormet siinä vain kärsisi. Nauhasta vain liimasuoja pois, ja seinään siis. Siihen kattolistan alapuolelle, varpaillaan kurotellen kun ei muuten aina yletä, kissaa samalla pois potkien jalkaa pitkin valuvan nauhan kimpusta, ja lapsia huudelleen tuomaan tuolia seisomista varten, kun sohva loppuu kesken. Yllättäin nauha jopa pysyi siellä, ja melkein jopa suorassa!

Jännitysmomentti kohoaa, kun kaukosäädin otetaan käteen. Räjähtääkö talo, syttyykö valot vaiko jatkuuko pimeys (tämä oli erään epäilys.. hmph)? Klik..... Oho! Sehän toimii! Punainen väri alkaa vaihtua sinisen kautta vihreään ja keltaiseen. Waaauuuu.... Mitäs muista napeista tapahtuu? Kaukosäätimen herruudesta taistellen kaikki napit tulee käytyä läpi, ja saatua samalla kiva migreeninpoikanen jyskyttämään strobojen ja vilkkuvärien voimasta. Variaatioita siis ainakin löytyy, ja diskoteekistä puuttuisi enää peilipallo keskeltä kattoa. Ja jumputijumpjumpmusiikki. Ei kiitos tähän taloon... Just. Olikohan tää fiksua?

Valot on aivan liian kirkkaat, ja ne ois näyttänyt paljon paremmalta siellä paikassa A. Verholistan takana, heijastaen valon seinän kautta huoneeseen. Kello lähenee yhtätoista, mut en vieläkään malta odottaa huomiseen. Ja en voi, koska huomenna varmaan maalikin lähtisi nauhan mukaan sitä seinästä irrottaessa. Katonrajaan siis taas könyämään. Ja mitä huomaankaan! Nauha irtoaa seinästä helposti! Maali mukanaan.... Voi hemmetti! No, se on siinä sitten. En kyllä jaksa aloittaa seinän uudelleenmaalausta valojen takia. Mitäs nyt? Löytyisiköhän autotallista jotain listaa rakennustarvikkeiden seasta? Kiitos isän, sieltä yleensä löytyy liki kaikkea maan ja taivaan väliltä, varmaan neljän eri sukupolven ajalta. Kun eihän sitä koskaan tiedä milloin jotain niistä voisi tarvita. Taskulamppu kouraan ja tutkimaan.

On listaa, lautaa, levyä, potkuria, sahaa, naulaa, rollaattoria (?), lukkoa, putkea... Joo, eiköhän näistä jotain keksitä. Muodot ja värit kun osuu kohdilleen, niin se on siinä. Vasara ja naulojakin löytyy. Maaliakin näytti olevan kaapin perukoilla. Tämän päivän urakka ennen töihin lähtöä on siis selvä. Kipeät sormenpäät ja todennäköisesti muutama manaus. Toiveissa toimiva valosuoja, ja hieman entistä ehompi syntymäkoti, valoisampana pimeän syksyn keskellä.

Tuskinpa menee niinkuin Strömsöössä, mut jos saan listan pysymään seinässä ilman suurempia vaurioita, niin Jei! Pitäkää peukkuja, mä yritän pitää ne poissa vasaran tieltä.